Mihin motivaatio katosi? Suorituskeskeisyys uuvuttaa

Kun lasten koulu loppui kesäkuun ekalla viikolla niin olin jotenkin ihan loppu fyysisesti ja henkisesti. Lähes kaksi vuotta elämää Austinissa takana. Tämä viimeisin vuosi oli varsin tapahtumarikas, mutta samalla paljon helpompi kuin ensimmäinen vuosi. Asiat alkavat tuntua tutuilta ja osaan luovia täällä joukossa. Juttelen ihmisille niitä näitä luontevasti, kaikki juhlapyhät ovat hallussa ja naapurustossa on paljon tuttuja lapsia ja vanhempia. Tunnen kaikki lähiympäristön tiet, ravintolat ja alueet eikä navia enää tarvitse juuri käyttää. Tiedän miten tulee käyttäytyä, mitä pitää vastata ja mistä keskustella. 


Kesäkuun alkuun asti meidän perheellä oli ollut tarkka aikataulu koulua, omia ja lasten harrastuksia, ja yleistä arkista puurtamista. Viikonloput täynnä pelejä, tapahtumia ja synttäreitä. Sitten tuli hetkellisesti pysähdys ja tajusin, että nyt on vapaata. Siltä seisomalta kaikki tuntui jotenkin niin tylsältä ja oli vaikea motivoida itseään urheilemaan tai suunnittelemaan ohjelmaa itselle ja perheelle. Onko pakko jos ei halua? 

Suorituskeskeinen arki voi uuvuttaa, mutta yhtä lailla liian kauan odotettu lomakin voi. Sitä jotenkin purskuttaa eteenpäin odottaen, että kohta se loma alkaa. Kohta helpottaa, ja sitten kun helpottaa niin ei meinaa jaksaa tehdä mitään ja tuntuu, että loma ei vastaakaan omia odotuksia. 

Kun ulkomailla asuu väliaikaisesti niin sitä jotenkin laskee koko ajan, että noniin, nyt ollaan oltu puoli vuotta, vuosi, kaksi vuotta jne. Sitä jotenkin näkee oman elämän aikajanalla etappeina sen sijaan, että eläisi tyytyväisenä päivän kerrallaan ja rakentaisi tulevaisuutta kaikessa rauhassa ilman kuukausien laskemista. Tällä hetkellä odotan, että pääsee taas pian Suomeen moikkaamaan perhettä ja ystäviä. Mieli elää siis jo täysin tulevaisuudessa. Voi kun mieleni joskus rauhoittuisi ja lopettaisi ainaisen suunnittelun ja haikailun tulevaisuuteen. Tärkeintä kuitenkin on, että tiedostan mitä mieleni tekee. 

Taitaa olla niin, että tämä vaihtelunhaluinen ja seikkailuista pitävä sielu on hieman kyllästynyt? Nyt on kaikki nähty, kuulen sisäisen ääneni sanovan, hah. Ei se nyt ihan niin ole. Nyt on vaan motivaatio hakusessa ja tarvitaan uutta inspiraatiota.

Miten saada motivaatio takaisin? 

1. Tee lista asioista, jotka ovat elämässäsi tällä hetkellä hyvin ja joista olet kiitollinen.

2. Aseta itsellesi uusi tavoite ja sitoudu siihen. Tee aikaraja. "Tähän aikaan ensi vuonna" tai "puolen vuoden päästä" toimivat hyvin.

3. Visualisoi päämääräsi. Miltä se tuntuu? Miltä näytät, kun olet saavuttanut päämääräsi? Aseta kuva tai teksti muistuttamaan tavoitteestasi seinälle tai näkyvälle paikalle. 

4. Mieti mikä inspiroi sinua? Pidä huoli, että teet itseäsi inspiroivia juttuja päivittäin tai ainakin viikottain

5. Palkitse itseäsi myös matkalla päämäärään. Kun olet suoriutunut projektissa askeleen eteenpäin, juhlista sitä. 


Tällä kertaa uuden inspiraation ja motivaation löytymiseen itselläni auttoi muutamien positiivisten asioiden listaaminen ylös, selkeä tavoite syksylle ja muutaman tunnin irtiotto lasten seurasta. Ja avot, nyt olen taas täynnä virtaa! No ei nyt ehkä ihan täynnä, mutta innostunut kuitenkin. Ihanaa kesää ilman suorituspaineita!