Jos kehon ja mielen yhteys ei ole tasapainossa, alkaa ihminen voimaan huonosti. Itse olen saanut kokea tämän viimeiset kolme viikkoa. Sain suru-uutisia Suomesta ja ensimmäistä kertaa elämässäni menetin ihmisen, joka on minulle erittäin läheinen. En pystynyt syömään kunnolla moneen päivään ja tuntui, etten saa henkeä. Ahdistus ja kipu tuntui koko kehossa, mutta etenkin se vaikutti hengitykseen ja jaksamiseen. Arkea oli kuitenkin jatkettava entiseen malliin, joten käytin kaiken energiani siihen, että sain lapset kouluun ja harrastuksiin.
Pakollinen tauko
Kerroin aiemmin, että nyt on menossa peruskuntokausi, jolloin pitäisi luoda hyvää pohjakuntoa seuraaville treenijaksoille. Nyt oli kuitenkin pakko viheltää peli poikki ja kuunnella omaa kehoa. Suru tai monesta tekijästä johtuva elimistön ylikuormitus voi aiheuttaa erilaisia kiputiloja tai masennusta. Pitkittyessään ylikuormitustila voi saada aikaan mm. vatsaoireita ja heikentää elimistön puolustuskykyä. Kehon ääntä on siis osattava kuunnella ja antaa sille aikaa toipua.
Olen tehnyt vain kevyitä juoksulenkkejä ja kokeillut muutaman kerran tehdä kovempaa treeniä, mutta olo on tosi huono kovan treenin jälkeen, joten päätin pitää taukoa. Rauhalliset joogat, kävely-ja juoksulenkit, venyttelyt ja meditointi sopivat tähän tilaan nyt paljon paremmin kuin lihaskuntotreeni. Palauttava jakso saa nyt kestää hieman pidempään, ja sitten kun suru on helpottanut niin voi taas aloittaa alusta.
Peruskuntokausi
Peruskuntokaudella keskityn treenaamaan pienillä tehoilla niin ettei syke nouse maksimiin. Itselläni se tarkoittaa 155-165 sykkeitä maksimissaan. Siihen kuuluu juoksuharjoituksia, porrastreeniä, lihaskuntotreeniä painoilla ja kuminauhoilla sekä uintia. Jotta juokseminen ja uinti ei olisi niin tylsää, lisään kerran viikossa treeneihin intervalleja. Treenejä kannattaa tehdä noin neljästä kuuteen viikossa kehoa kuunnellen. Peruskuntokauden aikana on hyvä muistaa huolelliset venytykset ja hieronta säännöllisesti, jotta kehon liikkuvuus säilyy. Omista tavoitteista tietenkin riippuu kuinka kauan pk-kausi kestää.
Jos esim. kilpailut ovat tiedossa 6kk päästä keväällä, niin pk-kausi voi hyvin kestää 2-3kk. Omasta kunnosta ja tavoitteista riippuu myös se, että keskittyykö pk-kaudella kestävyyteen vai vauhtikestävyyteen. Jos pidemmillä juoksulenkeillä kilometrivauhti laskee oleellisesti loppupuolella niin kestävyyteen kannattaa silloin panostaa. Jos taas vauhtia tarvitaan lisää, niin silloin on hyvä ottaa intervalleja lisäämään vauhtikestävyyttä. Sama pätee myös muihin lajeihin.
Austinistakin löytyy Mount Bonnellin rappuset, jonka huipulta on hulppeat maisemat kaupunkiin ja Colorado-joelle. Yleensä juoksen rappuset 8-10 kertaa ja sitten venyttelyt päälle.
Jos on treenaamassa ensi kevään kisoihin tai on muuten vaan kohottamassa omaa kuntoaan, on hyvä tehdä kuntotestit näin kauden alussa, jotka voi toistaa 3kk ja 6kk päästä uudelleen. Tärkeää on toteuttaa testit ihan samalla lailla. Näin voi saada ihan uutta motivaatiota treeneihin, kun kehityksen voi konkreettisesti nähdä parempina suorituksina. Suosittelen tekemään liikkuvuustestit, Cooperintestin sekä lihaskuntotestit, koska ne voi suorittaa helposti kotioloissa ilman ihmeellisiä laitteita. Liikkuvuustesteistä suosittelen takareiden, selän ja lonkankoukistajan testejä. Cooperin testin voi suorittaa yleisurheilukentällä, jolloin tulos on helppo laskea.
Tässä linkki helppoon Anna lehden lihaskuntotestiin:
Hyödynnä järviä ja metsäpolkuja
Järvessä voi uida aika pitkälle syksyyn jos käyttää triathlon pukua. Täällä Austinissa on onneksi lämpimät altaat käytössä läpi vuoden, joten uintia voi jatkaa säästä huolimatta. Itse tykkään juosta metsäpoluilla polvia säästellen, mutta välillä olen joutunut turvautumaan asfalttireitteihin myrkkykäärmeiden takia. Täällä meidän seudulla on kovin yleistä nähdä kalkkarokäärmeitä ja korallikäärmeitä poluilla. Iiik! En yhtään tykkää käärmeistä. Ja kyllä, nyt osaan arvostaa Suomen kauniita ja turvallisia metsäpolkuja.
Pidäthän kehon ja mielen tasapainossa! Ihanaa ja raikasta syksyä.
