Minä. Ulkosuomalainen Teksasissa

Ensimmäinen postaus on oikeastaan kirjoitettu yli vuosi sitten. Se jäi julkaisematta. Kirjoitin, deletoin, kirjoitin uudelleen, epäröin. Ennakkoluulot, ne pirulaiset saivat minut pohtimaan uskallanko sittenkään ryhtyä tähän. Olen ennen blogin aloitusta kirjoitellut lähinnä työsähköposteja ja päiväkirjaa, joten uudella pelikentällä ollaan ja vinkkejä ja neuvoja otetaan kokeneemmilta bloggaajilta erittäin mielellään vastaan. Olen kuitenkin vakuuttunut, että uuden oppiminen ja heittäytyminen tuovat mukanaan myös paljon hyvää! Kiitos myös muutamalle ystävälle ja tutulle, jotka olette rohkaisseet blogin aloittamiseen.

Esittely
Pieni esittely tähän alkuun on ehkä paikallaan. Olen neljäkymmentä vuotta elämää nähnyt personal trainer, henkinen valmentaja ja urheilualalla pitkään vaikuttanut myynti- ja markkinointihenkinen perheenäiti, joka on miehen työn perässä muuttanut Espoosta Teksasiin elokuussa 2016. Jätin lähtiessäni mahtavan työyhteisön taakseni, aika mielenkiintoisen työnkin ja hieman jännittyneenä ja sekavin tuntein pakkasin koko omaisuuden matkalaukkuihin ja konttiin! Hui! Olen aikaisemmin asunut yksin itärannikolla ja Euroopassa, mutta tämä oli vähän eri juttu, kun muutetaan koko perheen voimin.

Alku oli kiireistä, haastavaa ja opettavaista, kun kaksi lasta aloittaa koulutien uudessa paikassa ja uudella kielellä. Itsestäni en niinkään ollut huolissaan, kun olen ennenkin selviytynyt muutoksista eri maissa ja höpöttelen ventovieraille helposti. Mutta lapsista kannoin huolta senkin edestä. Yllättävän hyvin kaikki kuitenkin meni, vaikka muutamaan otteeseen itku tuli ja mietin, että olen tehnyt elämäni virheen ja pilannut lasteni elämän. Näin jälkikäteen ajatellen olemme perheenä kiivenneet aikamoisen vuoren yli ja voin olla ylpeä sekä lapsistani että meistä vanhemmista. "Going through struggle makes you so much stronger" pitänee paikkansa. Minut on lapsuudenkodissani opetettu pärjäämään yksin ja selviämään tilanteista. Se taitaa olla sitä kuuluisaa suomalaista "sisua", joka on vienyt minua eteenpäin, vaikka välillä usko meinaa loppua. Joskus kuitenkin toivoisin, että tuo "sinä pärjäät ja menet vaikka läpi harmaan kiven" -ääni vaimenisi sisälläni ja uskaltaisin pyytää apua. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan monta kokemusta rikkaampana tarinoimassa Amerikan elämästä.

Joskus kuitenkin toivoisin, että tuo "sinä pärjäät ja menet vaikka läpi harmaan kiven" -ääni vaimenisi sisälläni ja uskaltaisin pyytää apua. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan monta kokemusta rikkaampana tarinoimassa Amerikan elämästä.

Blogin Teema
Ajatus blogin kirjoittamiseen lähtee intohimostani hyvinvointiin. Urheilu on kuulunut elämääni ihan pienestä tytöstä asti. Taisin syntyä "piikkarit jalassa", kuten urheilevat vanhempani aikoinaan totesivat. Olen myös ollut lähes koko aikuisikäni urheilualalla töissä. Säännöllinen kuntoilu, aidoista ravintoaineista muodostunut ruokavalio ja henkinen tasapaino muodostavat yhdessä pommin varman kolmion. Kolmion, joka auttaa meitä pärjäämään arjen kiemuroissa ja pitävät meidät pinnalla, vaikka välillä elämä tarjoilee karuja puoliaan. Puhtaasta ruokavaliosta kiinnostuin noin viisitoista vuotta sitten. Puhtaalla tarkoitan ravintoa, joka on mahdollisimman alkuperäisessä muodossa. Jonkin verran olen ehtinyt siis siihenkin puoleen tutustumaan kirjallisuuden ja oman kokemuksen kautta.

Rakastan luontoa, Lappia, hiihtämistä, laskettelua, sukellusta lämpimissä vesissä, joogaa, matkustelua, lenkkeilyä, terveellistä ravintoa, syvällisiä keskusteluja ja ystäviä. Nyt kun asumme täällä Teksasin auringon alla, niin haluan tuoda esiin paikallisia hyvinvointiin liittyviä teemoja ulkosuomalaisen silmin. En halua rajata kirjoituksen aiheita kuitenkaan  liian tarkasti, mutta pitkälti sisältöä tulee ammettua omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Kirjoitan siis omista havainnoistani sillä tieto-taidolla, joka minulla tällä hetkellä on.

"Elä hetkessä, nauti elämän pienistä arkisista asioista ja ota vastaan mitä elämä tuo tullessaan. Keep smiling!"

Nyt toivon tietenkin, että lähdet matkalle mukaan!